(no subject)
Feb. 21st, 2008 10:27 am![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
rainoI realised I can use my annoyance in a productive way and fill some of the required 7 essay pages with it. Here's just some points I might use.
Tuoli ja mekko
Yleinen v. yksityinen, jossa yleinen on arvokkaampaa. Vaate on ihoa lähellä olevan luonteensa ja myös helpon vaihdettavuutensa, vapaan yhditelyn ja veihtelun puolesta ykityistä.
Ajan elementti. Vaatetta voi parhaiten tarkastella kun se on elävän ihmisen päällä, liikkeessä, eli käyttötilanteessa. Huonekalua voi parhaiten tarkastella kun se ei ole käytössä, ikäänkuin veistoksena (kuten kukkapuro-näyttleyn tuolit valkoislla korokkeilla, valokiilojen risteyskohdassa), ihmisen pehmeä ja epäsäännöllinen pehva upeasti muotoillun tuolin päällä pilaa hiotun muodon eleganssin. Huonekalu ilmentää siis ääh niinku ikuisuuden prinsiippiä ja vaate hetkellisyyden. Myös se, että vaate tarvitsee käyttäjää suhteessa tuoliin tai kippoon joka on täydellinen itsenäisesti, lasketaan vaatteen arvoa huonontavaksi seikaksi.
Ilmiselvä vanhakantainen sukupuolirooliajattelu, ei siitä sen enenpää.
Vaatepuhe vs. kovien aineiden muotoilusta kertova kieli. Tässä vaateala voi syyttää itseään, se kieli millä vaatteista ja pukeutumisesta keskustellaan on omiaan tekemään koko jutun naurettavaksi. Vaatteita pitäisi voida analysoida muutenkin kuin kivamuodikas/eikiva-eimuodikas -akselilla, tai sitten ammattilaislehtien tuottosanastolla. Muotoilulehtien analyyttisen kielenkäytön voisi hyödyntää vaatekeskustelussakin. Vaatteita pitäisi voida myös arvioida konkreettisesti, ei vain suhteessa tämän hetken muotiin, vaan enempi sellaisella Tuulilasi-testaa -meiningillä.
Lisäksi, typerät "kevään trendi" -jutut, joissa ei ole mitään perusteita arviolle trendeistä paitsi se mitä keväällä on tulossa vaateketjujen tangoille, tulee kieltää. Trendijutut ovat hyväksyttäviä, jos ne perustuvat
1) muotinäytöksiin
2) siihen mitä jänskillä tyypeillä on päällänsä ts. katumuotiin
3) tapahtumiin taiteessa, elokuvissa, tieteessä, yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa - näistä voi ekstrapoloida a la Peclers tulevaa vaatemuotia.
Vaadin, toisin sanoen, kunnollista vaatejournalismia, ei härskiä markkinointipuhetta.
Tuoli ja mekko
Yleinen v. yksityinen, jossa yleinen on arvokkaampaa. Vaate on ihoa lähellä olevan luonteensa ja myös helpon vaihdettavuutensa, vapaan yhditelyn ja veihtelun puolesta ykityistä.
Ajan elementti. Vaatetta voi parhaiten tarkastella kun se on elävän ihmisen päällä, liikkeessä, eli käyttötilanteessa. Huonekalua voi parhaiten tarkastella kun se ei ole käytössä, ikäänkuin veistoksena (kuten kukkapuro-näyttleyn tuolit valkoislla korokkeilla, valokiilojen risteyskohdassa), ihmisen pehmeä ja epäsäännöllinen pehva upeasti muotoillun tuolin päällä pilaa hiotun muodon eleganssin. Huonekalu ilmentää siis ääh niinku ikuisuuden prinsiippiä ja vaate hetkellisyyden. Myös se, että vaate tarvitsee käyttäjää suhteessa tuoliin tai kippoon joka on täydellinen itsenäisesti, lasketaan vaatteen arvoa huonontavaksi seikaksi.
Ilmiselvä vanhakantainen sukupuolirooliajattelu, ei siitä sen enenpää.
Vaatepuhe vs. kovien aineiden muotoilusta kertova kieli. Tässä vaateala voi syyttää itseään, se kieli millä vaatteista ja pukeutumisesta keskustellaan on omiaan tekemään koko jutun naurettavaksi. Vaatteita pitäisi voida analysoida muutenkin kuin kivamuodikas/eikiva-eimuodikas -akselilla, tai sitten ammattilaislehtien tuottosanastolla. Muotoilulehtien analyyttisen kielenkäytön voisi hyödyntää vaatekeskustelussakin. Vaatteita pitäisi voida myös arvioida konkreettisesti, ei vain suhteessa tämän hetken muotiin, vaan enempi sellaisella Tuulilasi-testaa -meiningillä.
Lisäksi, typerät "kevään trendi" -jutut, joissa ei ole mitään perusteita arviolle trendeistä paitsi se mitä keväällä on tulossa vaateketjujen tangoille, tulee kieltää. Trendijutut ovat hyväksyttäviä, jos ne perustuvat
1) muotinäytöksiin
2) siihen mitä jänskillä tyypeillä on päällänsä ts. katumuotiin
3) tapahtumiin taiteessa, elokuvissa, tieteessä, yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa - näistä voi ekstrapoloida a la Peclers tulevaa vaatemuotia.
Vaadin, toisin sanoen, kunnollista vaatejournalismia, ei härskiä markkinointipuhetta.
